Tervetuloa jälleen tutustumaan uusiin gospelmusiikin tuttavuuksiin tänne Musiikkinurkkaukseen. Tällä kertaa on arviossa jälleen vähän raskaampaa musiikkia ja jos tarkkoja ollaan tämä taitaa olla yksi raskaimpia levyjä mitä olen tässä blogissa tähän mennessä arvioinut. Kyseessä on siis Broken Flesh niminen death-metal yhtye ja heidän toinen pitkäsoitto, mikä on siis nimeämätön(self-titled).
Moni lukija varmasti pohtii mielessään, että voiko kristillinen bändi soittaa death-metallia, että eikö tässä tapauksessa kyse voisi olla esim. ''life-metallista''? Itsekin välillä pohdin tuota asiaa, mutta oikein tarkasteltuna death-metal genren historiasta käsin voimme huomata nimityksen tulleen musiikin tyylistä. Samalla voimme tarkastella ihan mitä vain musiikki tyylin syntyä niin aina on kyse siitä, että miltä tietyllä tavalla soitettu musiikki on kuulostanut. Lyrikaalinen puoli on ihan toissijainen asia. Joku on vain joskus 90-luvun alkupuolella päättänyt, että tältä kuulostaa death-metal ja siitä on tullut yleisnimitys tietynkuuloiselle musiikille. Sanoitukset voivat kertoa kuolemasta tai elämästä, mutta jos musiikki kuullostaa humpalle tai metallille, niin yhtyeen musiikki tyyli määrittyy sen mukaan.
Tämän pienen alustuksen jälkeen voin aloittaa arvioni. Kyseessä on siis Yhdysvalloista Oklahoman kaupungista kotoisin oleva death-metal yhtye. Itselleni tyylipuhdas death-metal ei ole kyllä ikinä kuulunut lempi musiikkityylilajeihini. Sen takia esimerkiksi tämän levyn kuuntelussa kesti jonkin aikaa ennen, kuin se aukesi musiikillisesti. Kerran kuuntelemalla tämä kuulostaa kyllä yhdeltä sekameteliltä alusta loppuun ja tuntuu siltä, että minkäänlaista vaihtelua ei ole kuultavissa. Toisella ja kolmannella kerralla levy alkoi hieman jo aukeamaan enemmän, vaikka biisien erottaminen toisistaan tuotti vielä vaikeuksia. Yhtyeen vokalisointi taas on sieltä brutaalimmasta päästä eli, jos ajattelit saada pelkästään kuuntelemalla sanoituksista selvää niin se ei ole kyllä mikään helppo tehtävä suorittaa. Bändin soitto on puolestaan hyvinkin teknistä ja paikoitellen ihan mukavaa kuunneltavaa. Rumpali polkee tuplabasareita minkä ehtii tässä puolen tunnin mittaisessa eepoksessa eikä meininki tunnu rauhoittuvan oikein missään vaiheessa. Ainoa rauhoittumisen vaihe tapahtuu kolmanneksi viimeisessä biisissä Ignominy, mutta sen jälkeen tykitys jälleen jatkuu. Huomattavaa dynamiikan vaihtelua ei levyllä ole havaittavissa ja jossain kohtaa muutenkin kappaleet tuntuvat puuroutuvan loppua kohden. Tämä levy on alusta loppuun kiukkuinen kokonaisuus, joka sopii omasta mielestäni lenkkipolulle lisäämään vauhtia tai kuntosalille lisäämään adrenaliiniä. Toisaalta tämä levy voi antaa myös uuden vaihtoehdon purkaa pahaolo turvallisesti. Lisäksi olisin itse toivonut hieman erilaisempaa tuotannollista toteutusta mm. vokalisoinnin kanssa. Tämän takia arvosana tälle levylle jää hieman alhaiseksi, vaikka kyllä potentiaalia bändistä löytyy toimivaksi death metal koneistoksi. Jos itsellesi kristillinen death-metal on se juttu niin tämä levy on varmasti sinua varten.
Arvosana 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti